4. Anteeksipyynnöt

Joukko maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvia henkilöitä on viime kuukausina katsonut aiheelliseksi pyytää anteeksi. Viimeksi joulukuun alussa eräs perussuomalanen varakansanedustaja pahoitteli vastaanottokeskusrakennuksen tulipalosta kirjoittamaansa kommenttia "Rukouksiini on vastattu". "Monikulttuurisuuden painajaisella" kesällä hekumoinut kansanedustaja puolestaan vältti anteeksipyynnön eroamalla pariksi kuukaudeksi puolueesta. 

Tällainen anteeksipyyntö on toimiva ja suhteellisen helppo keino selviytyä tilanteesta, johon on joutunut ehkä itsekontrollin pettäessä, ehkä harkitsemattomuuttaan, ehkä vallitsevan mielipideilmapiirin virheellisen arvioinnin tuloksena — tai pyrkimyksestä testata tuota ilmapiiriä. Anteeksipyytäjän maine ja kunnia eivät kärsi tämän henkilökohtaisen kannattajien keskuudessa, sillä heidän on helppo mieltää anteeksipyytäjä uhriksi, jonka puna-vihreä suvaitsevaisto tai sen kanssa liittoutunut media on ottanut tähtäimeensä. 

Kannattajien mielestä anteeksipyytäjä ei ole lausunut mitään väärää. Hänen ainoa syntinsä on väärä ajoitus: liian varhain, kun ympäröivä maailma ei vielä ole kypsä viestille.

*****

Yhteiskunnallisen ilmapiirin koventuminen on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. Kun mielipideilmasto vähitellen käy ankarammaksi, yhä kovemmat lausunnot mielletään luontevaksi osaksi ympäristöään, normaalipuheeksi. Jutta Urpilainen käytti SDP:n puheenjohtajana keväällä 2010 maahanmuuttajista puhuessaan sanontaa "maassa maan tavalla". Tämä koettiin ainakin mediassa turhan kovaksi kielenkäytöksi, varsinkin kun siihen osattiin yhdistää sanonnan loppuosa "tai maasta pois". Omasta mielestäni Urpilaisen sananvalinnat eivät tosin edes tuolloin viisi vuotta sitten olleet herättämänsä kohun arvoiset, mutta yhtä kaikki nykyään tuo sanonta on aivan normaali ja hyväksytty tapa luodata kysymystä turvapaikanhakijoista.

Ilmapiirin koventumista käsittelee myös Mari Kuukkanen runsas viikko sitten Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. Hän toteaa muukalaisvihan käyneen arkipäiväiseksi, luonnolliseksi ja hyväksytyksi. Sosiaalisessa mediassa esimerkiksi saatetaan mieltää jo sosiaalisesti täysin normaaliksi kannustaa joukkoja väkivaltaan turvapaikanhakijoita vastaan. Vielä muutama aika sitten tällainen vihapuhe tehtiin nimimerkin suojissa, mutta nykyään uskaltaa vihdoin esiintyä omalla nimellä, on jo aiemmin todettu. Kuukkanen on havainnut myös uudisilmaisun maahantunkeutuja yleistyneen tarkoitettaessa maahantulijoita.

Uusiin olosuhteisiin tottuu salavihkaa, kunhan muutos on riittävän hidas. Esimerkiksi Hitlerin hallinnolla oli jo ennen toista maailmansotaa yli kuusi vuotta aikaa hiljalleen kiristää ruuvia vuoden 1933 valmiiksi kärjistyneestä tilanteesta. Kristalliyön raakuus 1938 olisi varmasti vaikkapa kolme vuotta aiemmin toteutettuna herättänyt aivan toisenlaisen reagoinnin kansassa. (Tottuminen tarkoittaa myös tottumista pelkoon.)

*****

Entä jos kohua vuoden 2015 "maahanmuuttokriitikkojen" lausunnoista ei olisi syntynyt?

Toisaalta näiden poliittikkojen ei tällöin olisi tarvinnut alentua anteeksipyyntöön, joutua selittelemään sanomisiaan parhain päin. Ihmiset saisivat elää "väärässä" käsityksessä, että varakansanedustaja oikeasti oli rukoillut vastaanottokeskusten tuhoutumisia. Toisaalta se olisi kertonut, että ilmapiiri on jo Suomessa riittävän raaka hyväksyäkseen tuollaiset mielipiteet. Ilmapuntari ei reagoinut — on helppo jatkaa eteenpäin kohti entistä raaempaa yhteiskuntaa, askel askeleelta.

*****

PS. Kansanedustaja Olli Immoselle maamme häviö toisessa maailmansodassa on varmasti iloinen asia: Suomi sai luovuttaa Viipurin kosmopoliittisen, monikulttuurisen painajaisen ryssän taakaksi.

3. Väärä tieto

Sokrateen mukaan pahat teot eivät ole seurausta pahuudesta vaan tietämättömyydestä: pahuus on oikeasti tiedon puutetta. Pahaa tekevä ihminen ei ymmärrä, mikä on oikein, vaikka ehkä luuleekin tekevänsä hyvää. Hän elää siis erehdyksen vallassa.

Tämä käsity pahasta ei välttämättä ole osuvin mahdollinen. Lisäksi sitä pitäisi valottaa antiikissa vallinneen hyve-etiikan omassa viitekehyksessä, jotta se pääsisi oikeuksiinsa. Tuosta viitekehyksestä irrotettunakin näen käsityksen silti hyvin arvokkaaksi pahan ilmenemistä tarkasteltaessa — Sokrateen käsitys pahasta antaa arvokkaan heuristisen näkökulman maailmaan. Palaan blogissani toistuvasti tiedon ja ymmärtämisen puutteeseen keskeisenä syynä nykyhetken ongelmiin.

Jos pahat teot johtuvat väärästä tiedosta, korostaa se entisestään velvoitetta: meillä kaikilla on vastuu olla jakamatta väärää tietoa.

Viha johtuu tyypillisesti väärästä tiedosta. Tamara Erden dokumentti Kaikki alkaa koulusta (This Is My Land, 2014) esitettiin Yle Fem -kanavalla marraskuussa.  Dokumentti näyttää, miten Israelin ja Palestiinan kouluissa jaetaan uudelle sukupolvelle propagandan määrittämää tietoa alueellisesta historiasta. Naapurien välistä vihaa siis uusinnetaan väärän tiedon avulla.

Naapurit eivät olekaan oikeasti pahoja vaan harhaan johdettuja.

*****

Maailmassa on suunnattomasti hyvin alkeellista väärää tietoa. Tämä triviaali väärä tieto innostaa monia islamistiterroristeja, mikä on selvää valistuneille sekä lännessä että islamin piirissä. Vastaava triviaali väärä tieto voi hyvin myös monissa niin sanotuissa kehittyneissä maissa, kuten Suomessa.

Tähän samaan aikaan sekä kaikkein yksinkertaisimpaan että kaikkein perustavimpaan väärään tietoon on kuitenkin hyvin vaikea vaikuttaa. Kyseessä on yksilön identiteetistä ja tiedostamattomasta itsevarjeluksesta kumpuava virheellinen tieto. Kun yhtälössä on mukana triviaali väärä tieto, vuoropuhelu avautuu hyvin vaikeana, pessimistisemmin ajateltuna ehkä jopa mahdottomana. Miten kyetä argumentoimaan tällaista väärää tietoa vastaan?

Väärää tietoa aikanaan käsitellessäni otan esiin muun muassa populismin ja monologian elämänasenteena.

Claude Monet: Le Parlement, soleil couchant (1902).

2. Maltti

Pariisin terrori-iskusta alkaa olla kuukausi. Tapaus on näkynyt niin mediassa kuin politiikassakin rajummin kuin yksikään aiempi islamistinen isku, joka on kohdistunut Eurooppaan. Tämä siitä huolimatta, että jotkin aiemmat operaatiot ovat keränneet jopa Pariisia enemmän kuolonuhreja: näin kävi Madridin paikallisjunasabotaasissa jo 11 vuotta sitten.

Tämä isku onnistui vihdoin dramatisoimaan ilmapiiriä riittävästi. Ensimmäisenä eurooppalaisena iskuna sitä voi seurauksiltaan verrata Yhdysvaltain syyskuun 11. päivän, islamistien operaatioista tunnetuimman, välittömiin seurauksiin.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush reagoi syyskuussa 2001 nopeasti ja näkyvästi. Ensijärkytyksen hälvettyä hän julisti maan olevan sodassa terrorismia vastaan ja aloitti monia muitakin kauaskantoisia toimia. Bushin lausunnot herättivät eurooppalaisittain tyrmistystä, erityisesti hänen vaadittuaan muita valtioita valitsemaan puolensa uudessa tilanteessa.

Pariisin iskujen jälkeiset Ranskan presidentin reaktiot vertautuvat varsin pitkälti amerikkalaiskollegan reaktioihin. Hollande julisti Ranskan olevan sodassa ja kostavan terroristeille. Vastaavaa kohua kuin 14 vuotta sitten ei kuitenkaan esimerkiksi Suomessa ole herännyt. Me nähtävästi samastumme liikaa. Koska olemme eurooppalaisia ja Pariisi on monen mielestä lähellä, meillä ei ole samaa ulkopuolisen tarkkailijan asemaa Ranskaan kuin on Yhdysvaltoihin. "Eurooppalainen solidaarisuuskin" yhteisessä eurooppalaisessa pöydässä varmasti estää kyseenalaistamasta maan ensireaktioita murhenäytelmään.

Mutta onko Hollanden reaktio järkevin mahdollinen?

En pyri vähättelemään Ranskan yli käynyttä järkytystä, kun vertaan Hollanden reaktiota tyypillisen koulupojan reaktioon alakoulun välitunnilla: jotain ikävää on sattunut, mihin automaattinen reaktio on etsiä syyllinen ja kostaa tälle. Tällainen luo vastakkainasettelua ja vihaa tilanteessa, jossa Ranskan itsensä kannalta — sisäpoliittisesti — saattaisi viisainta olla pyrkiä luomaan ensisijaisesti tilaa avoimelle ja aidolle suremiselle. Nyt surukin saa koston epätarkoituksenmukaisen muodon.

Myös perinteiset, reflektoimattomat asenteet tukevat Hollanden välitöntä reagointia. Hän osoittaa toimillaan päättäväisyyttä kriisissä. On miehistä pystyä toimimaan välittömästi. Tällainen tekee hyvää presidentin kansansuosiollekin.

Etsiä syyllinen ja kostaa... Tällainen automatisoitu reagointi ei anna kansalaiselle mahdollisuutta jäsentää tapahtunutta terveellä tavalla. Kaikki eivät suinkaan pysty omin voimin tajuamaan, että jokainen islaminuskoinen ei ole terroristi. Hollanden velvollisuus kansakunnan johtajana olisi tarjota esimerkkiä siitä, miten ajatella ja toimia tässä tilanteessa. Kansa jakautuu entisestään, kun vastakkainasettelua ei pyritä ehkäisemään. Tämä näkyy hyvin Ranskan viikonlopun aluevaalissa, jossa äärioikeisto on monin paikoin saanut yli 40 prosentin kannatuksen. Erityisesti maan islaminuskoinen väestö joutuu kärsimään sabotaasin seurauksista.

Suomessakin jotkin "maahanmuuttokriittiset" voimat käyvät omaa terrorismin vastaista sotaansa esimerkiksi heittelemällä palopommeja vastaanottokeskuksiin.

*****

Ilmeistä lienee, että Isistä ei pysty taltuttamaan ilman voimakeinoja. Siinä mielessä Ranskan välitöntä sotatoimien kiristämistä Lähi-idässä — Ranskan ulkopolitiikkaa — ei pitäne tuomita.

Maltti ja reflektio olisivat tässä tilanteessa kuitenkin hyvin tärkeitä, jotta koston ja väkivallan jatkuvasta kierteestä jossain vaiheessa lopulta päästäisiin eroon. Jos läntinen maailma ei pysty arvioimaan myös omaa toimintaansa aidon kriittisesti ja näkemään rooliaan islamismiterrorismin leimaamassa maailmassa puolueettomasti, vastakkainasettelu säilyy ja uusia terrorijärjestöjä syntyy entisten tilalle. Esimerkiksi Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basu on esittänyt viime viikkoina tämänsuuntaisia ajatuksia.

Millä tavalla islamilainen maailma näkee lännen? Tästä aiheesta ei nähtävästi vielä ole kirjoitettu suurta kirjaa tai käyty suurta keskustelua. Lännen tulisi olla valmis äärimmillään jopa perinpohjaiseen itsekäsityksen muuttamiseen. Valkoisen miehen pitäisi jaksaa tulkita taakkansa aivan uudella tavalla.

Itsekritiikin velvollisuus on jopa ensisijaisesti lännellä, sillä länsi vallitsee edelleen koko nykymaailmaa monin tavoin. Lännen ylivaltaa muihin kulttuureihin pidettäneen kaikkialla ilmeisenä. Varsinainen kolonialismin aikakausi on ohi, mutta kolonialistiset kuviot eivät vielä ole täysin purkautuneet. Toisen kulttuurin edustaja näkee "länsimaisen hapatuksen" toisin kuin länsimainen itse.

Selvää lienee, että monella terroristilla on vääristynyt kuva lännestä, jos monista muistakin asioista. Tämä ei sulje pois sitä tosiasiaa, että niin kauan kuin terrorismi nähdään lännessä yksipuolisesti pelkästään ulkoa tulevana häiriönä, tilanne ei voine oikeasti korjaantua. Vain todellinen vuoropuhelu ja keskinäisen ymmärryksen hakeminen lännen ja idän välillä pystyvät kohentamaan asetelmaa. Kysymys ei ole hyvän ja pahan välisestä taistelusta vaan tragediasta, joka jatkuu niin pitkään kuin länsi ei osaa tulkita viestiä, jota terrorismi perimmiltään välittää.

*****

Isisin perimmäisistä motiiveista iskeä Eurooppaan on esitetty useita tulkintoja. Ilmeisenä on pidetty, että tarkoitus on provosoida Eurooppaa. Siinä myös on onnistuttu, kuten havaittavissa.

Päättäjät todella tarvitsivat malttia ja kaukonäköistä viisautta, joka ulottuu välittömästi kuohuvien tunnemyrskyjen jälkeiseen aikaan. Menneisyydestä, esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeisistä hetkistä, löytyisi oppia monenlaisiin tilanteisiin. Historiankirjoitus on todennut, että tuolloisten voittajavaltojen sanelema rauhansopimus kohteli aivan liian ankarasti hävinnyttä Saksaa. Kohtuuton Versailles'n rauha oli omiaan nostamaan Hitlerin kansallissosialistien kaltaisia ääriliikkeitä, minkä myöhemmät sukupolvet saivat kokea karvaasti.

Pitemmälle näkeviäkin päättäjiä voittajavalloissa tuolloin oli. Uransa nousua vielä odottava Winston Churchill ehdotti yhtenä harvoista poliitikoista, että Britannia lähettäisi avustuslaivueen Saksaan osoituksena yhteenkuuluvuudesta sodassa kärsinyttä kansaa kohtaan. Päättäjistä liian moni kuitenkin vastusti ajatusta.

Minkä verran enemmän voittajien olisi tarvinnut ymmärtää saksalaista, jotta natseilta puolitoista vuosikymmentä myöhemmin olisi puuttunut riittävä kannatus vallankaappauksensa tueksi?

Churchillin esimerkkiä, pyrkimystä maailman eheyttämiseen, eivät ainakaan edusta aikamme ääriliikkeet, eivät eurooppalaiset kansalliset rintamat tai Yhdysvalloissa republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Donald Trump. He ovat samalla asialla kuin Isis: vastakkainasettelua kärjistämässä.

1. Suomen itsenäisyyspäivänä

Kuluneena vuonna 2015 on saattanut aistia uusia, entistä synkempiä tuulia suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen lippu, tänään jälleen tankoon nostettu, on menettänyt vertauskuvana kirkkauttaan ja viattomuuttaan, kun joukko kiihkeiden ja äärimmäisten ajatusten kannattajia on alkanut kantaa sitä symbolinaan.

Villa Topoksessa keskityn maahanmuuttoon ja rasismiin tavalla tai toisella liittyviin aiheisiin. Vielä nelisen kuukautta sitten aihepiiri oli minulle varsin toissijainen, sillä omakohtainen käsitykseni maahanmuutosta oli tuolloin hyvin selkeä ja ongelmaa tuottamaton, kuten on edelleen. Kerron muutaman kirjoituksen päässä, miksi silti tartuin aiheeseen.

Takanani ei ole erityisen syvällistä perehtymistä aihepiiriin. Toimin siis ainoastaan suomalaisena kansalaisena ja sanomalehtien lukijana. Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman lyhyesti ja ymmärrettävästi. Esimerkiksi ironiani jätän aiempiin Derrickeria- ja Villa Dee -blogeihini. Tarkoitukseni on tarjota näkökulmia, herättää ajattelua.

Villa Topos on täsmäblogi, suhteellisen lyhytaikaiseksi tarkoitettu: muutaman viikon tai kuukauden kuluttua se ensin lopettaa päivittymisensä ja sitten kohtuullisen ajan jälkeen katoaa kokonaan, myöhemmin ilmoitettavana päivämääränä.

Parin päivän kuluttua ilmestyvä ensimmäinen varsinainen kirjoitukseni käsittelee malttia. Kirjoitukseni liittyy Ranskan viimekuiseen terrori-iskusarjaan, ja maltista sen yhteydessä kirjoitti näkyvästi heti tuoreeltaan islamin professori Jaakko Hämeen-Anttila. Malttia ja reflektiota (todellista harkintaa — tietoista ja usein työlään hidasta) minun on syytä korostaa heti aluksi siksikin, että oma malttini, ja suvaitsevaisuuteni, saattaa tietyissä ilmiöissä katketa kesken.